Tässä verkko-oppimismateriaalissa käsittelemme psykoosien hoidossa käytettäviä uuden polven antipsykootteja. Tämän hetken kirjallisuudessa käytetään psykoosilääkkeistä molempia termejä neuroleptit ja antipsykootit. Työssämme käytämme antipsykooteista termiä neuroleptit. Mielestämme neuroleptit termi on oppijalle selkeä ja ymmärrettävä käsite kuin antipsykootti.

1. PSYKOOSILÄÄKKEIDEN HISTORIA

Erilaisia lääkevalmisteita on käytetty psykoosien hoidossa pitkään. Jo ennen Keskiaikaa psykoottisille potilaille annettiin ulostuslääkkeitä. Uskottiin, että mielisairaudet johtuvat myrkyllisten aineiden kertymisestä paksusuoleen. Oopiumia käytettiin vuosisatojen ajan rauhoittavana lääkkeenä ja ihon alaisilla Morfiiniruiskeilla rauhoitettiin kiihtyneitä potilaita 1800-luvun jälkeen.

Nykyaikaisten psykoosilääkkeiden historia alkaa Ranskasta. Tuolloin etsittiin esilääkettä, joka vähentäisi leikkauspotilaiden ahdistuneisuutta ja kipushokkiriskiä. Paul Charpantierin kehittämä klooripromatsiini näytti täyttävän tavoitteet. Potilaat jotka saivat 50-100mg klooripromatsiinia suonensisäisesti, olivat hieman väsyneitä, mutta he suhtautuivat leikkaukseen suhteellisen välinpitämättömästi. Tämän vaikutuksen ansiosta monet psykiatrit antoivat kyseistä lääkettä kiihtyneille psykoottisille ja maanisille potilaille.

Antipsykoottien eli neuroleptien käyttö laajeni nopeasti ja aiemmin käytetyistä hoitokeinoista, kuten potilaan eristämisestä, voitiin monissa tapauksissa luopua. Alkuinnostus lääkehoidon vaikutuksiin johti neuroleptien avokätiseen määräämiseen. Vähitellen niiden käyttöä alettiin arvostella, mahdollisten haittavaikutusten takia, jotka joillakin potilailla olivat vakavia ja toisinaan jopa pysyviä.

2. SAIRAANHOITAJA LÄÄKEHOIDON TOTEUTTAJANA

Lääkehoidon tavoitteena on ihmisten terveyden edistäminen, sairauksien ehkäiseminen ja parantaminen tai sairauden etenemisen ehkäiseminen, komplikaatioiden ehkäisy sekä sairauden aiheuttamien oireiden lievittäminen. Lääkehoito perustuu aina potilaan tarpeeseen ja sillä halutaan vaikuttaa hänen terveyteensä tai sairauteensa ottamalla huomioon potilaan kannalta saavutettava hyöty.

2.1 Lääkehoidon toteutus ja sairaanhoitajan valmiudet

Potilaan lääkehoito on hoitotoiminto, joka suomalaisessa hoitokulttuurissa kuuluu sairaanhoitajan tehtäviin. Lääkkeen määrääminen on aina lääkärin tehtäväaluetta (Laki 395/1987), mutta sen toteuttaminen kuuluu keskeisesti sairaanhoitajan tehtäviin. Lääkehoitotaito muodostuu useasta osatekijästä, jotka edellyttävät sairaanhoitajilta teoreettista ja käytännön osaamista. Sairaanhoitajilta vaaditaan laajaa tietoperustaa, kriittistä ajattelua sekä muita tiedollisia, teknisiä ja psykomotorisia taitoja sekä eettisten ratkaisujen edellyttämää arvomaailmaa.

Arndtin tutkimuksen mukaan lääkehoitotaito muodostuu neljästä osatekijästä: farmagologesta tiedosta, tieto käytännön menettelytavoista, taidot käyttää hyväksi farmagologista ja käytännön menettelytavoista olevaa tietoa sekä yhteistyö potilaan kanssa lääkehoidon kysymyksissä. Veräjänkorvan ja Leino-Kilven tutkimuksessa lääkehoidon yläkäsitteeksi nimettiin lääkehoidon ydinperusta sekä matemaattinen ja käytännön perusta. Lääkehoidon ydinperusta kattaa lääkehoitoa ohjaavat säädökset, farmagologian, anatomian ja fysiologian sekä lääkehoidon etiikan. Lääkehoidon matemaattinen perusta käsittää matemaattiset peruslaskutavat ja lääkelaskennan. Lääkehoidon käytäntö muodostuu lääkkeiden hankinnasta ja käsittelystä, lääkehoidon toteuttamisesta sekä lääkehoidon kysymyksiin liittyvästä yhteistyöstä potilaan kanssa.

2.2 Lääkehoidon periaatteet ja ohjaus

Lääkehoidon klassinen sääntö tunnetaan ”viiden oikean lääkehoidon periaatteen” nimellä. Periaatteet ovat: oikeaa lääkettä – oikea annos – oikeaan paikkaan – oikealla antotavalla – oikealle potilaalle. Nämä periaatteet liittyvät oleellisesti tämän päivän lääkehoitoon ja sairaanhoitajien lääkehoitotaidon vaatimuksiin, jotta he kykenevät vastaamaan potilaan lääkehoidon tarpeisiin.

Sairaanhoitajan rooli potilaan lääkehoidon ohjauksessa on täydentävän tiedon antaminen. Epäselväksi jääneiden asioiden selvittäminen on ensiarvoisen tärkeää onnistuneen lääkehoidon toteuttamisessa. Potilaan ohjaaminen lisää turvallisuutta lääkehoidossa, koska hoito toteutuu vasta sitten, kun potilas on ymmärtänyt sen tavoitteet ja sitoutunut niihin. Perusvaatimuksena on, että potilas tietää oleelliset asiat lääkkeestä: käyttötarkoituksen, kuinka kauan lääkettä käytetään, miten ja kuinka usein lääkettä otetaan, mahdolliset erityisvaatimukset (esimerkiksi ruokailun ja lääkkeen oton keskinäinen ajoitus), yhteisvaikutukset muiden lääkkeiden ja alkoholin kanssa sekä oleelliset haittavaikutukset ja toimintaohjeet niiden varalle. Pelttari on osoittanut tutkimuksessaan, että sairaanhoitajien tehtävät painottuvat tulevaisuudessa yhä enemmän potilaan ohjaamiseen.

Suositeltavaa kirjallisuutta:

Veräjänkorva. O., Erkko, P., Ernvall, S., Koivuniemi, S. & Syrjälä, V. 2004. Laadukasta lääkehoidon opetusta ja oppimista. Seurantatutkimus hoitotyön lääkehoidon opetuksen ja oppimisen kehittämisestä. Painopaikka: Turun kaupungin painatuspalvelut. Turku.

Veräjänkorva, O. & Leino-Kilpi, H. Lääkehoito ja sen opetus. Empiirinen tutkimus hoito-opin opettajien näkemyksistä valmiuksistaan ja toteutuneesta opetuksesta. 1998. Turun yliopisto. Hoitotieteen laitoksen julkaisuja. Turku.

Sihvo, S. & Pirinen, K. Hoitohenkilöstö lääkeinformaation antajana. 1996.

Pelkonen, O., Saano, V. & Jalanko, H. Punnittua tietoa lääkkeistä. 1996. Duodecim.

Nurminen, M-L. 2001. Lääkehoito. WSOY. Juva

3. PSYKOOSIEN LÄÄKEHOITO

Psykoosissa todellisuudentaju häiriintyy, jolloin potilas ei kykene erottamaan omaa sisäistä maailmaansa eikä sisäisiä elämyksiään ulkomaailmaan liittyvistä aistimuksista. Psykoottiset oireet jaetaan positiivisiin ja negatiivisiin oireisiin. Positiivisia oireita ovat mm. harhaluulot, aistiharhat sekä kiihtyneisyys. Negatiivisia oireita ovat mm. eristäytyminen, apaattisuus sekä tunneköyhyys.

Neuroleptit ovat yleisnimitys lääkkeille, jotka on tarkoitettu vaikeiden mielenterveyden häiriöiden, erityisesti psykoosien hoitoon. Neuroleptit jaetaan kahteen ryhmään niin sanottuihin perinteisiin neurolepteihin ja uuden polven neurolepteihin. Psykoosien hoidossa pyritään vähentämään potilaan harhaluuloja, aistiharhoja ja muita psykoosin oireita. Lisäksi pyritään lievittämään oireista aiheutunutta ahdistuneisuutta ja levottomuutta tai muulla tavoin poikkeavaa käyttäytymistä sekä ehkäisemään oireiden uusiutumista.

Uuden polven neurolepteihin kuuluvat:

- klotsapiini (LeponexÒ & Froidir®)

- ketiapiini (SeroquelÒ)

- olantsapiini (ZyprexaÒ)

- risperidoni (RisperdalÒ)

Nykyisin psykoottisiin tiloihin kuuluvat skitsofrenia, skitsofreniforminen ja skitsoaffektiivinen psykoosi, paranoidiset psykoosit, lyhytkestoiset reaktiiviset psykoosit, päihteiden käytön aiheuttamat ja somaattisiin sairauksiin liittyvät psykoottiset tilat. Lisäksi psykoottisia oireita voi ilmetä vakavissa masennustiloissa, manioissa ja muistihäiriöissä.

Useimpien neuroleptien vaikutustavat tunnetaan nykyisin yksityiskohtia myöten. Neuroleptien vaikutus perustuu niiden kykyyn ehkäistä hermosolujen välisiä viestejä aivoissa. Nämä viestit osallistuvat ajatusten, liikkumiskyvyn, tunteiden ja koordinaation säätelyyn. Tapahtumasarjaa, joka johtaa potilaiden oireiden vähenemiseen tai häviämiseen ei täysin tiedetä.

Neuroleptilääkehoidolla potilaan oireista lievittyvät yleensä ensin ahdistuneisuus ja unettomuus. Tämän jälkeen vähenevät pelokkuus, hajanaisuus ja lopuksi harhaluuloisuus sekä negatiiviset oireet.

3.1 Neuroleptien käyttö akuutin psykoosin hoidossa:

Psykoosilääkitys tulee aloittaa mahdollisimman nopeasti, jotta potilaan toipuminen ei viivästyisi eikä sairauden oireet pitkittyisi. Hoidon aloittamisen viivästymisen on todettu heikentävän potilaan sairaudenkuvan ennustetta. Akuutin psykoosin lääkehoidon keskeisenä päämääränä on psykoottisten oireiden, erityisesti positiivisten oireiden ja mahdollisen aggressiivisuuden sekä ahdistuneisuuden lievittäminen.

Uuden polven neuroleptit ovat korvaamassa perinteiset neuroleptit akuutin psykoosin hoidossa laajemman vaikutusprofiilin ja siedettävyyden ansiosta. Poikkeuksena ovat potilaat, joilla on aikaisemmin ollut hyvä ja sivuoireeton hoitovaste perinteisille neurolepteille. Peruslääke uuden polven neurolepteistä on risperidoni, koska se on muita uuden polven neuroleptejä edullisempi ja ainakin toistaiseksi ensilääkkeenä ainoa kokonaan korvattava neurolepti. Neuroleptien hoitovaikutuksessa voidaan erottaa nopea ja hidas vaikutus. Lääkkeen nopea hoitovaikutus ilmenee yleensä ensipsykoosien yhteydessä noin viikossa ja kroonisilla potilailla kuukauden kuluessa.

3.2 Neuroleptihoidon ylläpito- ja estohoito:

Neuroleptejä käytetään skitsofreniasta kärsivillä potilailla usein ilmenevien oireiden hoidossa sekä akuuttien psykoosivaiheiden estohoidossa. Neuroleptien säännöllinen käyttö lievittää monilla skitsofrenia potilailla jatkuvasti tai stressi tilanteessa ilmeneviä psykoottisia oireita. Tämän seurauksena neuroleptien säännöllinen käyttö vähentää olennaisesti potilaiden uusia sairaalahoitojaksoja.

Potilaan voinnin tasaannuttua vakauttamisvaiheessa lääkeannos tulisi pitää samana vähintään kuuden kuukauden ajan. Mikäli sivuvaikutuksia ilmenee kannattaa keskustella lääkärin kanssa annoksen pienentämisestä, vaikka riski avoimien oireiden puhkeamiseen hieman kasvaakin.

Neuroleptilääkityksen estovaikutus on sitä parempi, mitä selkeämmin potilas on hyötynyt lääkkeen käytöstä akuutin psykoosin hoidon yhteydessä. Ensimmäisen akuutin psykoosin jälkeen neuroleptien säännöllistä käyttöä kannattaa jatkaa ainakin 12:n kuukauden ajan. Neuroleptien säännöllistä käyttöä jatketaan useamman vuoden ajan. Huomattavalla osalla potilaista jopa vuosikymmenien ajan, jos potilaalla ilmenee jatkuvasti lääkehoidosta hyötyviä oireita tai jos hänellä on ilmennyt toistuvia psykooseja.

Uuden polven neuroleptit ovat keskimäärin tehokkaampia kuin perinteiset neuroleptit, jatkuvasti oireilevien potilaiden hoidossa. Potilaan hoidossa kannattaa kokeilla toisen polven neurolepteja sekä muistaa klotsapiinin parempi teho, verrattuna muihin neurolepteihin. Tutkitun tiedon mukaan risperidoni on haloperidolia selvästi tehokkaampi uusien sairausjaksojen ennaltaehkäisyssä.

Suositeltavaa kirjallisuutta:

Pylkkänen , K. Syvälähti, E & Tamminen, T. 2003. Keskeistä käytännön psykiatriaa. Karisto Oy:n kirjapaino. Hämeenlinna.

Kähkönen, S. & Partonen, T. 1999. Mielen lääkkeet. Vammalan Kirjapaino Oy

Huttunen, M. 2002. Psyykenlääkeopas. Karisto Oy:n kirjapaino. Hämeenlinna.

Heikkinen, M., Henrikson, M., Lönnqvist, J., Marttunen, M. & Partonen, T. 1999. Psykiatria. Gummerus Kirjapaino Oy. Jyväskylä.

Achte, K., Alanen, Y. & Tienari, P. 1994. Psykiatria 2. WSOY:n graafiset laitokset. Juva.

Huttunen, M. & Javanainen, M. 2004. Lääkkeet mielen hoidossa. Duodecim. Tammerpaino Oy. Tampere.

4. LÄÄKEHOITOA VAIKEUTTAVIA TEKIJÖITÄ

Potilaat käyttävät yleensä heille määrättyjä lääkkeitä ohjeen mukaan. Tätä nimitetään hoitomyöntyvyydeksi. Kuitenkin suuri osa potilaista keskeyttää lääkityksen vastoin ohjeita tai ottaa lääkkeensä epäsäännöllisesti. Tämä on varsin yleistä psyykelääkkeitä käyttäville potilaille.

Vaikeahoitoisilla skitsofreniapotilailla on usein myös muita psyykkisiä häiriöitä, tavallisimmin alkoholismia, pakko-oireinen häiriö, syömishäiriö, kehitysvammaisuus, väkivaltainen käyttäytyminen sekä persoonallisuushäiriö. Skitsofreniapotilaiden huumausaineiden käyttö on Suomessa vielä melko vähäistä.

Päihteiden, pääasiassa alkoholin väärinkäyttöä on todettu 20-60 %:lla skitsofreniapotilaista. Päihdeongelmaisten osuus lisääntyy skitsofreniaoireiden puhjetessa, koska potilaat yrittävät lievittää oireita päihteillä. Yleensä potilaat etsivät päihteistä helpotusta negatiivisiin oireisiinsa. Esimerkiksi epäsosiaalisesta persoonallisuudesta kärsivät skitsofreniapotilaat ovat erityisen alttiita päihteiden väärinkäytölle. Näiden skitsofreniapotilaiden positiivisiin oireisiin ei saada niin hyvää lääkevastetta.

Suositeltavaa kirjallisuutta:

Huttunen, M. 2002. Psyykenlääkeopas. Karisto Oy:n kirjapaino. Hämeenlinna.

Huttunen, M. & Javanainen, M. 2004. Lääkkeet mielen hoidossa. Duodecim. Tammerpaino Oy. Tampere.

5. NEUROLEPTILÄÄKKEIDEN ANTOTAVAT

Neurolepteja annostellaan suun kautta tai lihakseen, joko lyhytvaikutteisena tai pitkävaikutteisena. Nopeasti vaikuttavat lihaksen sisäiset lääkkeet saavuttavat huippupitoisuuden 30-60 minuutissa ja suun kautta nautittavat yleensä 2-3 tunnissa. Lääkkeiden rauhoittava vaikutus ilmenee melko nopeasti, mutta antipsykoottinen vaikutus vasta useiden päivien kuluttua.

Tabletti muotoista lääkitystä käytettäessä kerran tai kahdesti päivässä, verenvakio lääkeainepitoisuus saavutetaan yleensä 2-3 päivässä. Pitkävaikutteinen risperidoni- injektiomuoto perustuu uuteen teknologiaan, jossa lääke vapautuu vähitellen 2-3 viikon kuluessa pienistä hajoavista mikrorakeista. Jos lääke vaihdetaan lihaksen sisäisesti annettavaan muotoon niin suun kautta tapahtuvaa lääkkeenottoa tulee jatkaa 2-3 viikon ajan. Uuden polven neuroleptien injektiomuodot tulevat luultavasti korvaamaan edullisemman sivuvaikutusprofiilinsa vuoksi perinteisten neuroleptien pitkävaikutteiset injektiomuodot.

Depot-neurolepteja käytettäessä on muistettava, että lääke saavuttaa lopullisen pitoisuustasonsa 2-3 kuukauden kuluttua säännöllisten injektioiden aloittamisen tai annoksen muuttamisen jälkeen. Annoksen riittävyyttä tai tehdyn annosmuutoksen lopullisia vaikutuksia haittavaikutustasoon ei tämän vuoksi voida arvioida, ennen kuin injektioiden aloittamisesta on kulunut vähintään 2-3 kuukautta. Tänä aikana depot-lääkehoidon lisänä voidaan tarvittaessa käyttää suun kautta otettavaa neuroleptia.

Suositeltavaa kirjallisuutta:

Huttunen, M. 2002. Psyykenlääkeopas. Karisto Oy:n kirjapaino. Hämeenlinna.

Huttunen, M. & Javanainen, M. 2004. Lääkkeet mielen hoidossa. Duodecim. Tammerpaino Oy. Tampere.

Nurminen, M-L. 2001. Lääkehoito. WSOY. Juva

Pylkkänen , K. Syvälähti, E & Tamminen, T. 2003. Keskeistä käytännön psykiatriaa. Karisto Oy:n kirjapaino. Hämeenlinna.

6. UUDEN POLVEN NEUROLEPTILÄÄKKEIDEN HAITTAVAIKUTUKSET

Neuroleptilääkkeiden käytön yhteydessä ilmenee usein hyvin erilaisia haittavaikutuksia. Uuden polven neurolepteja käytettäessä on huomattu, että ne aiheuttavat vähemmän sivuvaikutuksia verrattuna perinteisiin neurolepteihin. Haittavaikutukset voidaan välttää tai ne voidaan minimoida siedettäviksi lääkeannosta pienentämällä, lääkettä vaihtamalla, lisäämällä haittavaikutuksia lievittäviä lääkkeitä, ottamalla lääkkeen kokoannos iltaisin tai jakamalla lääkeannos useampaan päiväannokseen tai pitämällä ”lääkelomaa”.

6.1 Neurologiset haittavaikutukset

Neurologisiin haittavaikutuksiin kuuluvat niin sanotut ekstrapyramidaali- oireet. Ne voidaan jakaa akuutteihin ja kroonisiin oireisiin. Akuutit oireet ilmaantuvat ensimmäisien päivien ja viikkojen kuluessa psykoosilääkkeen aloittamisesta. Akuutteja ekstrapyramidaali-oireita ovat muun muassa parkinsonismi, dystonia, akatisia ja maligni neuroleptisyndrooma. Ekstrapyramidaali-oireita kuvataan taulukossa 1. Krooniset ekstrapyramidaali-oireet voivat ilmetä kuukausia tai vuosia lääkityksen aloittamisen jälkeen.

Taulukko 1. (Huttunen, M. 2002. Psyykenlääkeopas.)

Haittavaikutukset Oire Suurin riski

Akuutti dystonia Kielen, kasvojen, kau- 1-5pv

lan ja selän lihasspasmeja

Parkinsonismi Vapina, köpöttä vä kävely 5-30pv

vähämielisyys, akinesia ja rigiditeetti

Akatisia Motorinen ja psyykkinen rauhattomuus 5-60pv

Tardiivi Suu ja kasvoalueen dyskinesiat 1kk- vuosia

6.2 Autonomiset ja sydänperäiset haittavaikutukset

Potilaalla saattaa esiintyä hypotensiota eli matalaa verenpainetta ja siihen liittyvää takykardiaa. Osa uuden polven neurolepteista voivat aiheuttaa erilaisia muutoksia sydämen johtumiseen. Sydämen johtumisen QT- aika saattaa pidentyä. QT-ajan pidentyminen lisää hengenvaarallisten kammiotakykardioiden ja kammiovärinän vaaraa. Erityisesti klotsapiinin käyttöön liittyy jossain määrin kohonnut kardiomyöpatian ja sydänlihaksen tulehdus riski.

6.3 Endokrinologiset ja metaboliset haittavaikutukset

Uuden polven neurolepteille on tyypillistä potilaan painonnousu. Painonnousu on yleensä nopeinta lääkehoidon ensiviikkojen aikana, mutta voi jatkua ainakin vuoden ajan. Neuroleptien aiheuttama painonnousu voi lisätä merkittävästi sydän-ja verisuonisairauksiin liittyviä terveysriskejä. Uuden polven neurolepteistä olennainen painonnousu on yleisintä klotsapiinin ja olantsapiinin käytössä. Painon nousua ilmenee myös ketiapiinin ja risperidonin käytön aikana. Lääkkeiden aiheuttama lihavuus voi muodostua ongelmaksi potilaan itsetunnon ja sosiaalisten suhteiden kannalta. Aloitettaessa neuroleptilääkehoito, on syytä kiinnittää huomiota potilaan ruokavalion ja liikunnan ohjaukseen. Erityisesti olisi syytä välttää turhien kaloripitoisten ruokien ja juomien käyttöä.

Neuroleptien aiheuttama painonnousu lisää aikuistyypin diabeteksen kehittymisen riskiä. Ainakin klotsapiinin ja olantsapiinin käyttöön on todettu liittyvän suurentunut aikuistyypin diabeteksen kehittymisen riski. Uuden polven neuroleptien käyttöön liittyvän aikuistyypin diabeteksen riskin vuoksi veren glukoositaso kannattaa mitata 1-3 vuoden välein. Etenkin jos potilaalla on huomattava riskitekijöiden määrä sairastua aikuistyypin diabetekseen (sukuhistoria, lihavuus, plasman HDL-kolesterolin tai triglyseridien korkea pitoisuus).

Dopamiinin vaikutusta vähentävät lääkkeet voivat aiheuttaa prolaktinemiaa. Uuden polven neurolepteista prolaktinemiaa aiheuttaa risperidoni. Ketiapiinin, klotsapiinin ja olantsapiinin käytön aikana prolaktinemiaa ilmenee selvästi harvemmin. Hyperprolaktinemian oireita voivat olla kuukautishäiriöt, amenorrea ja maitovuoto naisilla, seksuaalitoiminnan häiriöt ja impotenssi miehillä sekä hedelmällisyys ongelmat molemmilla sukupuolilla.

6.4 Keskushermostovaikutukset

Uuden polven neuroleptilääkehoidon tavallinen haittavaikutus on sedaatio, joka ilmenee erityisesti hoidon alkupäivinä tai annoksen suurentamisen yhteydessä. Sedaatio voi myös olla hoidollisesti toivottavaa, ja tämän vuoksi lääkkeeksi voidaan tietoisesti valita iltaisin otettava sedatiivinen neurolepti. Uuden polven neurolepteista erityisesti klotsapiini omaa vahvan sedatiivisen vaikutuksen. Liiallinen sedaatio voidaan hoitaa joko lääkkeen annosta vähentämällä tai vaihtamalla lääke vähemmän sedatiiviseen neuroleptiin. Säännöllisessä käytössä lääkkeen sedatiiviseen vaikutukseen kehittyy kuitenkin toleranssi.

Skitsofreniaa sairastavilla potilailla ilmenee erilaisten neuropsykologisten toimintojen esimerkiksi tarkkaavaisuuden, muistin eri osa-alueiden ja toiminnanohjauksen heikentymistä. Neuropsykologisten toimintojen heikentyminen on tärkeä selvittää, koska ne ennustavat potilaan työkyvyn ja toimintakyvyn paremmin kuin perinteisesti arvioidut positiiviset tai negatiiviset oireet. Uuden polven neuroleptien on osoitettu kohentavan osalla potilaista ainakin joitakin neuropsykologisia toimintoja.

Tardiivi dyskinesia on erityisesti neuroleptien pitkäaikaisen käytön yhteydessä kehittyvä liikehäiriö, joka ilmenee tahdosta riippumattomina koreoatetoottisina suun, kasvojen tai vartalon pakkoliikkeinä. Tyypillisimmillään tardiivi dyskinesia ilmenee suun seudun lihasten ja kielen matomaisena liikkeenä, mutta pakkoliikehdintää voi ilmetä myös muissa lihasryhmissä. Uuden polven neuroleptien käyttöön liittyy alhaisempi tardiivin dyskinesian kehittymisen riski. Risperidoni ja olantsapiini ovat erityisesti näitä lääkkeitä.

6.5 Maligni neuroleptioireyhtymä

Malignin neuroleptioireyhtymän yleisimpiä oireita ovat äkillinen korkea kuume, vaikea lautamainen lihasjäykkyys, tajunnan tason lasku aina koomaan asti, vaihteleva verenpaine, voimakas hikoilu ja hengityksen kiihtyminen. Uuden polven neuroleptien on todettu aiheuttavan huomattavasti harvemmin malignia neuroleptioireyhtymää kuin perinteisten neuroleptien.

Yleensä neuroleptioireyhtymä ilmenee kahden viikon kuluessa lääkehoidon aloittamisesta tai lääkkeen annoksen suurentamisesta. Oireyhtymä voi kuitenkin ilmetä missä lääkehoidon vaiheessa tahansa. Tyypillisesti oireyhtymä kehittyy äkillisesti ja saavuttaa huippunsa 24-48 tunnissa ja kestää yleensä 7-14 vuorokautta. Potilaalla saattaa ilmetä leukosytoosia, maksan entsyymien arvojen kohoamista (s-ALAT, s-ASAT, LDH) ja kreateniini fosfokinaasi (CPK) on noussut.

Malignin neuroleptioireyhtymän tärkein hoito on oireiden aiheuttaneen lääkkeen välitön lopettaminen. Tämän lisäksi on heti aloitettava kuumetta alentavat supportiiviset hoitotoimenpiteet eli potilaan vilvoitus esimerkiksi vilvoittavat lakanat, jääpussit tai jäävesiperäruiskeet. Potilas voi tarvita hengitystoimintansa tueksi happea. Supportiivisten hoitotoimenpiteiden jälkeen potilas on siirrettävä teho-osastolle jatkohoitoon, jos tilan katsotaan olevan todennäköinen maligni neuroleptioireyhtymä.

Malignissa neuroleptioireyhtymässä kuolleisuus on varsin suuri aktiivisista toimenpiteistä huolimatta. Joidenkin vanhempien tutkimusten mukaan jopa noin 20%. Malignin neuroleptioireyhtymän oireista toivuttua hoidon ongelmaksi muodostuu psykoosin hoito, koska noin 50% näistä potilaista kehittyy maligni neuroleptioireyhtymä uudelleen, jos hänelle annetaan samaa lääkettä. Jos neuroleptihoito katsotaan kuitenkin välttämättömäksi, lääkkeeksi tulee valita toiseen kemialliseen ryhmään kuuluva lääke ja usein ehkä klotsapiini. Malignin neuroleptioireyhtymän jälkeen uutta neuroleptilääkitystä ei ole syytä aloittaa heti vaan aikaisintaan kahden viikon kuluttua.

6.6 Iho-oireet

Neurloleptilääkehoito voi aiheuttaa joskus iho-oireita, jotka tavallisimmin korjaantuvat lääkityksen lopettamisella tai antihistamiinilla.

6.7 Gastrointestinaaliset haittavaikutukset

Yleisimmät neuroleptien aiheuttamat haittavaikutukset ruoansulatuselimistössä ovat suunkuivuminen, ummetus, pahoinvointi, suolentukkeuma, oksentelu, vatsakipu ja harvoin hepatiitti tai akuutti haimatulehdus.

6.8 Hematologiset haittavaikutukset

Erityisesti uuden polven neurolepteista klotsapiini aiheuttaa noin 5-15 %:lla potilaista leukopeniaa tai granylosytöpeniaa. Myös olantsapiinin ja ketiapiinin käytön yhteydessä on raportoitu muutamia yksittäisiä leukopeniatapauksia. Hoidon alkuvaiheessa valkosolujen ja granulosyyttien määrää on seurattava viikoittain ja jatkossa kuukausittain. Valkosolujen tai granulosyyttien määrän laskiessa liian alas on neuroleptihoito keskeytettävä. Hematologisista haittavaikutuksista on ohjattava potilasta huomioiden infektioalttius. Mikäli potilaalle kehittyy kuumeinen kurkkukipu tai muu akuutti infektio on hänen välittömästi otettava yhteyttä hoitavaan lääkäriin.

6.9 Neuroleptien vieroitusoireyhtymä

Kaikkien vähänkin pitempään käytettyjen neuroleptien lopettaminen kannattaa tehdä annosta asteittain alentamalla lääkärinohjeen mukaan. Asteittaisella lääkehoidon annoksen vähentämisellä voidaan välttää lopettamiseen liittyvät kiusalliset vieroitusoireet. Uuden polven neuroleptien kohdalla tätä periaatetta tulee noudattaa erityisesti klotsapiinin ja osin myös olantsapiinin kohdalla. Vieroitusoireita voivat olla pahoinvointi, hikoilu, kuumat ja kylmät aallot, unettomuus, ärtyisyys ja päänsärky.

Suositeltavaa kirjallisuutta:

Huttunen, M. 2002. Psyykenlääkeopas. Karisto Oy:n kirjapaino. Hämeenlinna.

Huttunen, M. & Javanainen, M. 2004. Lääkkeet mielen hoidossa. Duodecim. Tammerpaino Oy. Tampere.

Heikkinen, M., Henrikson, M., Lönnqvist, J., Marttunen, M. & Partonen, T. 1999. Psykiatria. Gummerus Kirjapaino Oy. Jyväskylä.

7. Uuden polven neuroleptit

7.1 LeponexÒ ja FroidirÒ

Vaikuttava-aine:

- klotsapiini

Vaikuttavan aineen määrä:

- tabletteja on 25mg sekä 100mg vahvuisina.

Käyttö:

- hoitoresistenteille skitsofreniapotilaille.

- skitsofrenia potilaille, jotka saavat muilla psykoosilääkkeillä vaikeita neurologisia haittavaikutuksia.

- psykoottiset häiriöt joita ilmenee parkinsonin taudin aikana.

- annostus toteutetaan yksilöllisesti jokaiselle potilaalle.

- kullekin potilaalle tulee käyttää pienintä tehokasta annosta.

- klotsapiinihoito tulee aloittaa vain jos potilaan valkosolu arvo on ≥ 3500/mm³.

- hoitoresistenteilla skitsofrenia potilailla aloitus annos on 12,5mg kerran tai kaksi kertaa ensimmäisenä päivänä ja sen jälkeen yksi tai kaksi 25mg:n tablettia toisena päivänä. Mikäli siedettävyys on hyvä, vuorokausiannosta voidaan hitaasti suurentaa 25-50mg:n lisäyksin siten, että annostaso 300mg/vrk saavutetaan 2-3 viikossa. Tämän jälkeen vuorokausiannosta voidaan tarvittaessa edelleen suurentaa 50-100mg:n lisäyksin kaksi kertaa tai mieluiten kerran viikossa.

- antipsykoottinen teho saadaan useimmilla potilailla annostuksella 200-450mg/vrk annettuna useampana annoksena. Vuorokausiannos voidaan jakaa siten, että suurempi annos annetaan nukkumaan mennessä.

- enimmäisannos on 900mg/vrk.

- kun maksimaalinen terapeuttinen hyöty on saavutettu voidaan usein annosta pienentää. Yleisesti suositellaan annoksen varovaista vähentämistä. Hoitoa tulee jatkaa vähintään kuuden kuukauden ajan.

- klotsapiini hoito lopetetaan suunnitelmallisesti ja suositetaan annoksen asteittaista pienentämistä 1-2 viikon ajan.

- yleissuositus on että klotsapiinia käytettäisiin muiden psyykelääkkeiden kanssa.

Klotsapiinin käytön esteet:

- yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai jollekin tabletin apuaineelle.

- potilaalta ei voida ottaa säännöllisiä verinäytteitä.

- aikaisempi klotsapiini hoidon aiheuttama valkosolujen puutos.

- häiriintynyt luuytimen toiminta.

- epilepsia joka ei ole hallinnassa.

- alkoholin aiheuttamat ja muut toksiset psykoosit, lääkeaine myrkytykset ja koomatilat.

- verenkiertohäiriöstä johtuva pyörtyminen tai keskushermostolama syystä riippumatta.

- vaikea munuais- tai sydänsairaus.

- aktiivinen maksasairaus.

- suolilama.

Yleisimmät yhteisvaikutukset muiden lääkeaineiden kanssa:

- luuytimen toimintaa heikentävät lääkeaineet, sytotoksiset aineet ja psykoosilääkkeiden pitkävaikutteiset depot-injektiot klotsapiinin käytön yhteydessä voi lisätä luuytimen toiminnan heikentymisen riskiä ja vakavuutta.

- bentsodiatsepiinin ja klotsapiinin yhteiskäyttö saattaa lisätä verenkiertokollapsin riskiä, mikä saattaa johtaa sydämen tai hengityksen pysähdykseen.

- klotsapiini vahvistaa antikolinergisten lääkeaineiden tehoa.

- klotsapiinin käytön yhteydessä on huomioitava potilaan verenpainelääkitys, koska klotsapiini vahvistaa verenpainelääkkeiden hypotensista vaikutusta.

- klotsapiinia käytettäessä yhdessä alkoholin, MAO:n estäjien, keskushermostoa lamaavien aineiden kanssa on mahdollista lisääntynyt keskushermoston lamaus ja kognitiivisten ja motorisen suorituksen häiriintyminen.

- klotsapiini saattaa aiheuttaa proteeneihin voimakkaasti sitoutuvien lääkeaineiden (varfariini, digoksiini) käytön yhteydessä lääkeainepitoisuuksien kasvua plasmassa.

- klotsapiinin ja litiumin yhteiskäyttö voi lisätä malignin neuroleptioireyhtymän kehittymisen riskiä.

Yleisimmät haittavaikutukset:

- valkosolujen määrän väheneminen.

- painonnousu.

- uneliaisuus, sedaatio ja huimaus.

- näön hämärtyminen, päänsärky, vapina, jäykkyys, akatasia, ekstrapyramidaaliset oireet ja kouristuskohtaukset.

- takykardia.

- hypertensio ja pyörtyminen.

- ummetus ja lisääntynyt syljeneritys.

- maksaentsyymiarvojen kohoaminen.

- virtsainkontinenssi ja virtsaumpi.

7.2 Risperdal®

Vaikuttava-aine:

- risperidoni

Vaikuttavan aineen määrä:

- tabletteja on 0,5 mg, 1 mg, 2 mg, 3 mg, 4 mg, 6 mg

- oraaliliuos 1 mg/ml

Käyttö:

- akuutti ja krooninen skitsofrenia, ensipsykoosit, akuutin skitsofrenian paheneminen sekä muut psykoosit.

- kaksisuuntaisen mielialahäiriön kohtalaisen vaikean tai vaikean maanisen vaiheen hoidossa.

Annostus:

- siirryttäessä skitsofrenianhoidossa risperidonin käyttöön suositellaan aiemman neuroleptin asteittaista lopettamista.

- risperidoni voidaan ottaa kerran tai kaksi kertaa vuorokaudessa. Aloitus annos on 2 mg vuorokaudessa. Toisena päivänä vuorokausiannos voidaan nostaa 4 mg:aan. Tämän jälkeen annostusta voidaan muuttaa yksilöllisesti kliinisen vasteen mukaan. Optimaalinen hoitoannos on tavallisesti 4-6 mg vuorokaudessa.

- kaksisuuntaisen mielialahäiriön maanisen vaiheen hoidossa risperidoni suositellaan otettavaksi päivittäin, 2 mg:n annoksella aloittaen. Annostusta voidaan tarvittaessa nostaa 1 mg:n lisäyksin vuorokaudessa, ei kuitenkaan useammin kuin vuorokauden välein. Suositusannos on 2-6 mg vuorokaudessa.

Yleisimmät yhteisvaikutukset muiden lääkeaineiden kanssa:

- risperidonia on käytettävä varoen muiden keskushermostoon vaikuttavien aineiden kanssa.

- trisykliset antidepressantit ja jotkut beetasalpaajat voivat lisätä plasman risperidonipitoisuutta.

Yleisimmät haittavaikutukset:

- unettomuus.

- kiihtyneisyys.

- ahdistuneisuus.

- päänsärky.

7.2.1 Risperdal® Consta®

Vaikuttava-aine:

- risperidoni

Vaikuttavan aineen määrä:

- risperdal consta injektion vahvuudet ovat 25mg, 37,5mg ja 50mg

Käyttö:

- risperidonia käytetään skitsofrenian ja skitsoaffektiivisen häiriön hoidossa. Pitkäaikaisterapiaksi relapsien ehkäisyyn skitsofreniaa ja skitsoaffektiivista häiriötä sairastaville potilaille.

- risperdalÒ consta Òtulisi antaa kahden viikon välein syvälle pakaralihakseen annettavana injektiona pakkaukseen sisältyvää turvaneulaa käyttäen. Injektiot tulisi antaa vuorotellen eri pakaroihin. Valmistetta ei saa antaa suonensisäisesti.

- suositeltava annos on 25mg lihakseen kahden viikon välein. Jotkut potilaat saattavat hyötyä suuremmista, 37,5mg:n ja 50mg:n annoksista. Enimmäisannoksen ei tulisi ylittää joka toinen viikko annettavaa 50mg:aa.

- ensimmäistä RisperdalÒ ConstaÒ- injektiota seuraavien kolmen viikon vaikutusviiveen aikana riittävä antipsykoottinen lääkitys voidaan varmistaa jatkamalla aiempaa neuroleptilääkitystä entisellä annostuksella vielä kolmen viikon ajan. Kolmen viikon kuluttua tämä lääkitys tulee lopettaa.

- RisperdalÒ ConstaaÒ ei saa sekoittaa tai laimentaa muihin lääkkeisiin tai nesteisiin, ainoastaan mukana toimitettavaan antoon tarkoitettuun liuottimeen. Toimenpiteessä on käytettävä annospakkauksessa mukana toimitettavia injektioneuloja.

- valmiste tulisi käyttää välittömästi liuoittamisen jälkeen.

Yleisimmät yhteisvaikutukset:

- risperidonia on käytettävä varoen muiden keskushermostoon vaikuttavien aineiden kanssa.

- trisykliset antidepressantit ja jotkut beetasalpaajat voivat lisätä plasman risperidonipitoisuutta.

Yleisimmät haittavaikutukset:

- painon lisääntyminen.

- masennus.

- väsymys.

- ekstrapyramidaali oireet.

7.3 Seroquel®

Vaikuttava-aine:

- ketiapiini

Vaikuttavan aineen määrä:

- tablettien vahvuudet ovat 25mg, 100mg ja 200mg.

Käyttö:

- ketiapiinia käytetään skitsofrenian, kohtalaisen ja vaikea vaiheisen maniavaiheiden hoidossa.

- ketiapiinin ei ole osoitettu estävän maanisten ja debressiivisten vaiheiden uusiutumista.

- ketiapiini annostellaan kaksi kertaa päivässä joko ruokailun yhteydessä tai ilman.

- skitsofrenian aloitusvaiheen vuorokausiannos on ensimmäisenä hoitopäivänä 50mg, toisena hoitopäivänä 100mg, kolmantena hoitopäivänä 200mg ja 300mg neljäntenä hoitopäivänä.

- annos voidaan muuttaa kunkin potilaan hoitovasteen ja lääkkeen siedettävyyden mukaan annokseksi 150-750mg vuorokaudessa.

- kaksisuuntaisen mielialahäiriön maniavaiheen hoidossa aloitusvaiheen vuorokausiannos on ensimmäisenä hoitopäivänä 100mg, toisena 200mg, kolmantena 300mg ja neljäntenä 400mg. Tämän jälkeen annosta voidaan suurentaa korkeintaan 200mg:lla vuorokaudessa kuudenteen päivään saakka, korkeintaan 800mg:aan saakka. Vuorokausiannos sovitetaan yksilöllisesti kunkin potilaan hoitovasteen ja siedettävyyden mukaan annokseksi 200-800mg vuorokaudessa. Usein tehokas annos on 400-800mg vuorokaudessa.

Yleisimmät yhteisvaikutukset muiden lääkeaineiden kanssa:

- ketiapiinin keskushermosto vaikutusten vuoksi Seroquelia tulee käyttää varoen muiden keskushermostoon vaikuttavien lääkeaineiden ja alkoholin kanssa.

- ketiapiinia ei suositella otettavaksi samanaikaisesti greippimehun kanssa.

Yleisimmät haittavaikutukset:

- uneliaisuus.

- huimaus.

- suun kuivuminen.

- lievä voimattomuus.

- ummetus.

- takykardia.

- pystyasennossa ilmenevä matala verenpaine.

- ruoansulatushäiriöt.

- painonnousu.

7.4 Zyprexa ®, Zyprexa ® Velotab™

Vaikuttava-aine:

- olantsapiini

Vaikuttavien aineiden määrä:

- Zyprexa tablettien vahvuudet ovat 5 mg, 7,5 mg ja 10 mg

- Zyprexa velotab tablettien vahvuudet ovat 5 mg, 10 mg, 15 mg ja 20 mg. Zyprexa Velotab on suussa hajoava tabletti.

Käyttö:

- olantsapiinia käytetään skitsofrenian hoitoon. Jatkuvalla olantsapiinihoidolla voidaan ylläpitää kliinistä tehoa potilailla, jotka ovat ensisijaisesti vastanneet olantsapiinihoitoon.

- olantsapiinia käytetään myös kohtalaisten ja vaikeiden maniavaiheiden hoitoon. Olantsapiinia käytetään estämään kaksisuuntaisen mielialahäiriön uusiutumista potilailla, joiden maniavaiheen hoidossa on saatu vaste olantsapiinille.

Yleisimmät yhteisvaikutukset:

- olantsapiini lääkityksen yhteydessä on noudatettava varovaisuutta potilailla, jotka saavat lääkevalmistetta, joiden käyttöön voi liittyä keskushermoston lamaantumista.

Yleisimmät haittavaikutukset:

- painonnousu.

- ruokahalun lisääntyminen.

- plasman glukoositason nousu.

- plasman triglyseriditason nousu.

- uneliaisuus.

- huimaus.

- akatisia.

- parkinsonismi.

- dyskinesia.

7.4.1 Zyprexa 10 mg injektiokuiva-aine

Vaikuttava-aine:

- olantsapiini

Vaikuttavien aineiden määrä:

- yksi injektiopullo sisältää 10 mg olantsapiinia

Käyttö:

- käytetään agitaation ja käytöshäiriöiden nopeaan hallintaan skitsofreniapotilailla tai potilailla, joilla on maniavaihe, silloin kun suun kautta annettava hoito ei tule kysymykseen.

- injektio annetaan lihakseen, annettaessa on huomioitava että lääkeaine ei mene laskimoon eikä ihon alle.

- injektio on tarkoitettu vain lyhytaikaiseen hoitoon enintään kolmena perättäisenä päivänä.

- suun kautta annettava olantsapiinihoito on aloitettava heti, kun se on mahdollista.

- suositeltu olantsapiini aloitusannos on 10 mg kertainjektiona lihakseen. Toinen injektio, 5-10mg voidaan antaa 2 tunnin kuluttua ensimmäisestä injektiosta potilaan tilan mukaan. Olantsapiinin maksimi vuorokausiannos on 20mg(joka sisältää myös suunkautta annettavan olantsapiinin). Zyprexa injektioita voidaan antaa enintään kolme vuorokauden aikana.

- injektio kuiva-aine liuotetaan käyttövalmiiksi vain injektioon nesteeseen käytettävällä vedellä, valmistukseen ei saa käyttää muita liuoksia.

- liuos täytyy käyttää yhden tunnin kuluessa valmistuksesta.

Yleisimmät yhteisvaikutukset:

- varovaisuutta on noudatettava potilailla, jotka saavat lääkevalmistetta, joiden käyttöön voi liittyä verenpaineen laskua tai hengityksen tai keskushermoston lamaantumista.

- tupakointi tai karbamatsepiini lääkitys voivat aiheuttaa olantsapiini pitoisuuksien laskua.

- fluvoksamiinin samanaikainen käyttö nostaa olantsapiinin lääkeainepitoisuutta veressä.

Yleisimmät haittavaikutukset

- bradykardia ja siihen mahdollisesti liittyvä verenpaineen lasku tai pyörtyminen, takykardia.

hengityshäiriöt.

- verenpaineen lasku.

8. Lääkelaskuja ja muita lääkitykseen liittyviä kysymyksiä::

Potilaalle on määrätty annettavaksi RisperdalÒ oraaliliuosta 4mg. Liuoksen vahvuus on 1mg/ml. Kuinka paljon annat RisperdalÒ oraaliliuosta?

2. Potilaalle on määrätty annettavaksi ZyprexaÒ 5mg i.m:sti ja seuraava 5mg injektio kahden tunnin kuluttua. Käytössäsi on Zyprexa 10mg injektiokuiva-aine ja 2,0ml liuotinta. Kuinka monta millilitraa injektoit kerralla sekä montako lagenullaa tarvitset?

3. Mitkä ovat neuroleptioireyhtymän ensioireet?

4. Skitsofreniapotilaalle on aloitettu SeroquelÒ lääkitys. Lääkkeen aloitus annos on 50 mg ensimmäisenä päivänä, toisena päivänä 100 mg, kolmantena päivänä 200 mg ja neljäntenä päivänä ja siitä eteenpäin 300 mg. Kuinka paljon potilas saa lääkeainetta viikon aikana?

5. Klotsapiinin yleisimpiä sivuvaikutus oireita?

Suositeltavaa kirjallisuutta:

Pharmaca fennica 2005

Huttunen, M. 2002. Psyykenlääkeopas. Karisto Oy:n kirjapaino. Hämeenlinna.

Huttunen, M. & Javanainen, M. 2004. Lääkkeet mielen hoidossa. Duodecim. Tammerpaino Oy. Tampere.

9. Termit

Skitsofreniforminen = Oireiltaan skitsofreniaa muistuttava, yleensä melko lyhytaikainen häiriö.

Skitsoaffektiivinen psykoosi = Skitsofrenisiin häiriöihin kuuluva psykoosi, jossa on myös vakavan mielialahäiriön (maanisia tai depressiivisiä) piirteitä.

Paranoidiset psykoosi = Psykoosi johon liittyy paljon epäluuloa.

Lyhytkestoiset reaktiiviset psykoosit = Lyhytkestoinen psykoosi, joka on syntyy tapahtuman laukaisemana.

Affekti = Elämys, voimakas tunnetila, kiihtymys, mielenliikutus ja tunteen purkaus.

Pakko-oireinen häiriö = Häiriö jolle on ominaisia elää rajoittavat pakko-ajatukset tai pakkotoiminnot.

Persoonallisuushäiriö = Mielenterveyshäiriöitä joille on ominaisia nuoruusiästä tai varhaisaikuisuudesta lähtien ilmenneet, syvään juurtuneet, joustamattomat ja sopeutumista haittaavat luonne - ja käyttäytymispiirteet, jotka heikentävät suoriutumista ja aiheuttavat kärsimystä esimerkiksi epäluuloinen tai narsistinen persoonallisuus.

Positiivisia oireita = Ovat esimerkiksi harhaluulot, aistiharhat sekä kiihtyneisyys.

Negatiivisia oireita = Ovat esimerkiksi eristäytyminen, apaattisuus sekä tunneköyhyys.

Ekstrapyramidaali - oireet = Neurologisia haittavaikutuksia.

Takykardia = Sydämen tiheälyöntisyys.

Kardiomyöpatia = Sydänlihassairaus.

Prolaktinemia = Lääke-aineesta johtuvaa rintarauhasen maidoneritystä.

Amenorrea = Kuukautisten puuttuminen.

Sedaatio = Eli rauhoittava vaikutus.

Tardiivi dyskinesia = Toistuvia pakkoliikkeitä etenkin kasvojen alueella.

Koreoatetoottinen = Häiriö, jossa esiintyy nykiviä, nopeita, epärytmisiä ja epätarkoituksenmukaisia raajojen ja kasvojen pakkoliikkeitä.

Leukopenia = Valkosolujen puutos.

Granylosytöpenia = Jyvässolujen puutos.

Sytotoksinen = Soluja tuhoava, esimerkiksi syöpälääke.

Verenkiertokollapsi = Verenkierronhäiriöstä johtuva pyörtyminen.

Antikolinergisten = Parasympaattista hermostoa salpaava.

Relapsi = Taudin uusiutuminen.

Karbamatsepiini = Eräs epilepsialääke.

Fluvoksamiini = Eräs masennuslääke.

Bradykardia = Sydämen harvalyöntisyys.