KIRIJASTON TARKOTUS

Kirijaston tarkotus on auttaa justiinsa siinä, että tiejon hakija muuttuuki tiejon löytäjäksi. Jos hienosti sanottas niin kirijasto on niinkö linkki tiejon ja tiejon tarvihtijan välillä.

Kirijastostahan kyllä löytyy tietua ko vaan ossaa sitä oikialla lailla hakia. Kirijat on ylleensä järijestetty aiheen mukkaan hyllyihin ja tietysti se on mukavaki summanmutikasa haahuilla sielä hyllyjen välisä ja kahtua mitä sattuu löytymään. Mutta aineistotieokannoista ja lehtitieokannoista on hirviästi apua sillon ko on mielesä joku tietty aihe mistä sitä tietua hakkee.

Kirijaston kokoelmatietokanta elikkä aineistotieokanta on ylleensä viitetieokanta. Se tarkottaa sitä, että tietokonneen ruuvulta ei usseinkaan pääse suoraan lukemaan kirijaa, vaan siinä tullee ruuvulle viite, josa lyhyesti kerrotaan mistä kirijasta on kyse ja mistä hyllystä se kirijastosa löytyy. Viite kertoo kirijan eli julukasun nimen, sen tekijän nimen, sen misä se on painettu ja muuta semmosta. Ja sitte viitteesä on vielä julukasun sisältyä kuvattu asiasanojen avulla. No kyllä nykyään on jo aika palio kirijoja ja lehtiartikkeleita sähkösesä muojosa, sillon niitä pääse lukemaan viitteestä löytyvän linkin avulla.


Asiasanasto

Ne asiasanat, minkä avulla julukasujen sisältyä kuvataan, on listattu asiasanastoihin. Ainaki semmonen kannattaa muistaa ko Ylleinen suomalainen asiasanasto eli YSA. YSA:n verkkoversiota sanotaan VESA:ksi, sitä pääsee kahtomaan ja sellaamaan Intternetisä.

Asiasanasto niinkö ohojaa tiejohakijaa käyttämääm sammaa hakusannaa, jota se tiejontallentaja on käyttäny ko se on vieny kirijan tai lehtiartikkelin tiejot tietokantahan. Vois aatella, että se asiasanasto on niinkö sanakirija tiejonhakijan ja tietokannan välillä.


Luokitusjärijestelmät ja erityyliset kirijastot

Luokitusjärijestelmän avulla sammaa aihetta käsittelevät julukasut voijaan laittaa kirijaston hyllyisä vierekkäin. Ko se kirijastoihiminen kuvvailee julukasun sisältyä asiasannoilla, niin se kans kirijottaa sinne tieokantaan tulevaan viitteeseen julukasun luokkatunnuksen joka ylleensä on joku numerosaria. Se luokkanumero sitte auttaa tiejon hakijaa löytämään kirijan hyllystä.

Suomesa tieteelliset kirijastot käyttää monasti semmosta luokitussysteemiä ko UDK, se on eurooppalainen luokitusjärijestelmä ja sitä käytetään monisa maisa.

Ammattikorkiakoulujen ja yliopistojen kirijastot ja kans julukisten tutkimuslaitosten kirijastot on tieteellisiä kirijastoja. Niitten tehtävä on tukia sen oman laitoksen opetusta ja tutkimusta. No siittä seuraa se, että niihin kirijastoihin julukasut ostetaan aatellen sitä, että minkälaista tietua ne omat opiskelijat tai työntekijät
tarvihtee. Jos aatellaan vaikka Kajjaanin ammattikorkiakoulun kirijastua, niin sinnehän hommataan aineistua, jota tarvihtevat terveyven, matkailun, tekniikan ja kaupan- ja hallinnon alan opiskelijat.

Kaupunkien ja kuntien kirijastoja sanotaan ylleisiksi kirijastoiksi. Niisä käytetään semmosta luokitusjärijestelmää ko Ylleinen kymmenluokitus, YKL. Siinon pohojana Deweyn kehittämä kymmenjärijestelmä ja sitä kans käytetään joka puolella maailmaa. YKL on pikkusen erilainen ko UDK luokitus, mutta nuisa molemmisa luokitusjärijestelmisä on kuitenki kyse siittä, että tieto on järijestetty kymmeneen eri luokkaan, jokka sitte puolestaan jakkaantuu pienempiin alaluokkiin. No onhan se tosi, että tieto on vähä semmonen henkimaailiman asia ettei siihen voi koskia niinkö johonki tavaraan. Niin siinäpä se onki temppu miten pistät tiejon kymmeneen eri luokkaan. On palio helepompi josaki ruokalasa tai omasa keittiösä pistää lusikat, veihtet ja kahavelit ommiin lootiinsa ko luokittaa paperille tai sähköseen muotoon laitettua tietua.

No niimpä tietysti, täsä tuli nyt selitettyä vähä liianki tarkasti luokitusasioita. Mutta ilimanmuuta kannattaa opetella käyttään tietokantoja ja niitten käytösä tarvittavia tiejonhaun perustaitoja, ei niistä ainakkaan vahinkua oo.